Medialeikin historia

Medialeikki alkoi syksyllä 2006 Kirkkonummella Kantvikin päiväkodissa, kun lastentarhanopettajat Sointu Castren ja Päivi Palmu ottivat lasten kanssa kamerat mukaan metsäretkille ja ryhtyivät kuvaamaan noudattaen mediataiteilija Markus Renvallin muotoilemia medialeikin sääntöjä.

Vuosina 2008-2011 medialeikki oli mukana Opetushallituksen oppimisympäristöjen kehittämishankkeessa. Tavoitteena on ollut luoda medialeikistä valtakunnallisesti levitettävissä oleva mediakasvatuksen malli. Tänä aikana medialeikin kehittämistyö on laajentunut Kantvikin ja Upinniemen päiväkodeista Köpaksen, Liinaharjan ja Junailijan, Nissnikun, Kartanonrannan ja Vuorenmäen päiväkoteihin sekä Kartanonrannan ja Masalan kouluihin.






Kuluneen viiden vuoden aikana on mediakasvatuksen välttämättömyys käynyt koko ajan ilmeisemmäksi, minkä vuoksi kasvattajiin kohdistuu yhä suurempia yhteiskunnallisia odotuksia. Näihin odotuksiin vastaamiseksi on medialeikki. Samaan aikaan on mediavälineiden markkinoilla tapahtunut muutos tehnyt monipuolisen ja laadukkaan tekniikan entistä helpommin saavutettavaksi. 

Vastaava muutos on tapahtunut myös mukana olleiden työyhteisöjen mediakulttuureissa, minkä seurauksena valmius soveltaa mediatekniikkaa on olennaisesti vahvistunut. Tämä uusi kulttuuri on syntynyt hyvin käytännöllisesti välineistä huolehtimisen välttämättömyydestä: missä on koneiden paikat, missä lasten kanssa katsellaan kuvat, miten yhteenkuuluvat välineet pidetään yhdessä, miten koneet ja ohjeet merkitään, miten laitteet huolletaan, akut ladataan, muistikortit tyhjennetään. Tekniikan vierastaminen on muuttunut sen hyödyntämiseksi. 

Uuden mediakulttuurin syntyä kuvastaa seuraava kokemuksellinen ero kahden tapahtuman välillä:

Medialeikkipedagogiikan kehittämisessä vuodesta 2007 mukana olleen Tiia Östmanin ensimmäinen kokemus medialeikistä lastentarhanopettajan roolista käsin oli kaoottinen ja käsittämätön: "Markus Renvall oli ohjaamassa medialeikkiä, rakennettiin mediastudiota sekasortoisen tunnelmissa: huone oli täynnä johtoa ja laitetta, lapset levottomina ympärillä, mitään kiinnittymistä ei ollut mihinkään. Päällimmäisenä ahdistunut tunne siitä, pitääkö tätäkin vielä opetella kaiken muun lisäksi. Epäilevä kysymys: mikä siis on medialeikin pedagoginen merkitys?"

2011 Tiia ohjaa Liinaharjan päiväkodin henkilökuntaa, pystyttää chroma key -studiota, kertoo tapahtumasta jälkeen päin: "Huomasin että yksi plugi puuttuu ja muistin että Markus oli lainannut medialeikin chroma key -paketista yhden plugin - yleensä se mikseri on asennusvalmiina ja kaikki osat kiinni enkä siksi huomannut tarkistaa sitä kun olin purkanut Markuksen tekemän mediainstallaation. No, löydettin sitten toinen piuha jolla tykki saatiin kiinni ja lapset pääsivät leikkimään omiin mediatodellisuuksiin. - Siinä samassa yhteydessä huomasin muuten, miten paljon valoa chroma key -studio oikeastaan tarvitsee..."